Tulitikkutehtaalla ja pala Tamperetta

10.10.2014

Huomenta. Tässä onkin hyvä hetki lisätä kuvia ja taasen päivittää menneitä tekemisiä. Osallistuin taas työväenopiston järjestämään valokuvauskurssiin. Tällä kertaa "Syventävä jatkokurssi". Kurssi päässyt jo hyvin alkuun ja ollaan käyty kuvaamassa Arboretumissa sekä tulitikkutehtaalla. Jätän julkaisematta noi Arboretumin kuvat kun eivät nyt niin erikoisia olleet. Kuvauskokemus oli kyllä mukava. Mutta nämä tulitikkutehtaan kuvat olivat mielenkiintoisia. Oli kaksi erilaista mallia. Fitness-kilpailija Sanna ja vastapainona Kari joka on iäkkäämpi ja ollut aikaisemminkin kurssilaisten kuvattavana. 

Toisena aiheena julkaisen kuvia Tampereen keskustasta. Sähkölaitoksen pojat pisti tammerkoskesta hanat kiinni ja päättivät kuivata sen. Samalla suoritettiin pohjan siivousta. Siellä olikin uteliaimmat ihan kahlaamassa pohjaa ja sieltä löyty kuulemma paljon kalastus tavaraa sekä parisenkymmentä polkupyörää. Läheisten ravintoloiden tuoleja ja pöytiä makasi pohjassa. Siinä sitten kiepuin koskenrantaa ympäri. Montaa muutakin tämä harvinainen tapahtuma kiinnosti. Melkein jokainen joka ohi kulki, pysähtyi ja nappasi kuvan joko puhelimella tai kameralla. 

Nämä Tampere kuvat on mustavalkoisina. Se on jotenkin niin ajatonta kun vaan voi olla. Väreistä päätellen pystyy sanoo onko kuva otettu nyt vai 20 vuotta sitten. Ajattelin, että pistän kaikki kuvat mustavalkosiksi ja se saa jäädä sitten katsojan päätettäväksi olisiko kuva otettu nyt vai joskus kauan aikaa sitten. Eipä tässä kai sit muutakun kyseiset kuvat esiin.

Jos olisi ihan viimesen päälle miellyttävä kuva tähän olisi tarvinnut hieman käyttää salamaa. Kasvot ja oikea käsi jää vähän varjoon mutta toisaalta ne on näin myös hyvät. Ehkä se lisää mielenkiintoa ja tekee mieli katsoa kuvaa lähemmin kasvoista.

Tehtaanomistajan on helppo olla miten vaan. Kiehtoo tuo epänormaali asento. Kauluspaidasta päätellen ei aina tarvi olla niin virallista. Ehkä tuo krakakin saa olla vähä rennommin.

Tässä kuvassa Sannan vasemmalla puolen on iso ikkuna josta tulee niin sanottu "hiusvalo". Taasen oikeella puolen on toinen iso ikkuna josta tulee tuo kaunis tasainen valo kasvoille. Ainoa joka vähän häiritsee on tuo käsivarren suihkurusketus. Se kun on ruskeampi kuin Sannan kasvot. Eli, ei ole kyse epätasaisesta rusketuksesta.

Mustavalkoisena nämä kuvat toimii myös. Vaikka graffittien värit ei näy, tajuaa  kuitenkin mitä ne on. Valo osuu kasvoihin hienosti jo tuo syvyyttä kuvaan. On tärkeetä, että kasvojen piirteet erottuu.

Tässä on hieman kontrastia laskettu ja varjoja vähä avattu. Osittain hieman puhki palamista mutta kun keskittyy malliin sen unohtaa.

Mielenkiintoinen katse. Jokseenkin viettelevä, ehkä vähän kysyvä. Tausta vähä palo puhki mutta  muuten hyvä ruutu. Noista isoista ikkunoista ei voi olla tykkäämättä. Isosti ja laajasti valoa, toimii.

Tämä kuva jotenkin miellyttää ja siksi en oikein keksi tästä mitää sanottavaa. Ehkä siksi kun tässä on paljo pieni yksityiskohtia kuten käden ja sormien asento, jalkojen asento ja tuo hieman kumara asento.

Niin on tehtaanjohtaja toiveikkaana ja positiivisena tulevaisuutta kohti. Vähän pakkelia ja maalia niin kyllä tämä tästä. Aivan mainio malli tämä Kari. 

Asensin koneelle Photoshopin ja niin vieras kun se minulle onkin niin oli oiva hetki koittaa jotain muutakin kun värisävyjen ja varjojen säätöö. Huomatkaa tuo teksti kuinka se on upotettu tuohon sillan reunaan sen suuntaisesti. Ihan ite osasin. Hetki tämän kuvan oton jälkeen Sanna riisui takin ja pullisteli lihaksia. Myöhästyin...

Siinä on ne isot ikkunat josta valo pääsee laajalti ja tasaisesti sisään. Mitähän Sanna miettii? Taitaa keskittyä pysyyn paikallaan.

Tässä tuo seinän maalaus osuu ensin silmään mutta siinähän se osottaa sormella varsinaista mallia.

Jälkeenpäin jäi harmittaan kun Sannan jalat jäi pois kuvista. Mutta menköön nämä osastoon "ekankerran mokat". Ens kerralla ollaankin sitten opittu. Kuten kuvasta näkyyn niin mallin ylhäällä olisi hyvin tilaa ja tiputtaa vähä kameraa alaspäin ja saada ne jalat näkyyn. Sannalla oli vielä varta vasten semmoset "porno korkkarit" jalassa. Jokseenkin näytti epämukavilta :)

Oikealta isosta ikkunasta tuleva valo on parasta luonnonvaloa. Yksi kurssilainen käytti paria lisäsalamaa täytteenä omissa kuvissaan. Mun mielestä toimii paremmin näin.

Ei paras sommittelu mutta henkilökuvana toimii. Valo piirtyy hienosti kasvoilla ja ryhti on juuri ominainen fitness kilpailijalle. 

Tässä näkyy koko komeus. Tämän kuivemmaksi ei menny. Paljastuis varmaan vieläkin enemmän jos koko mesta olis ihan ilman vettä. Tässä kuvassa tuo piippu on melko suorassa.

Melkein sillan alla.

Tässäkin vähän kolikoita. (Löytäjä saa pitää).

Pätkä hämeensiltaa ja pala teatteria.

Siinä muutama kolikko ja pieni höyhen.

Tässä häiritsee tuo vino piippu. Mutta se on aina ollu ongelmana. Jos haluaa piipun suoraan horisontti menee vinoo ja sitten niinkun tässä, horisontti suorassa piippu on vino. Joku päivä viä joku purkaa ton piipun.

Kyllä, tammerkoski ei ole syvä. Olisiko tässä vastakkain asettelu: rosoinen ja tasainen.

Itselleni tämä mieltyy helposti "postikortti" maisemaksi. Pieni lisä olisi jos noi pari hahmoo vois häipyä tuolta koskenreunalta. 

Tässä ollaan satakunnankadun puolella. Kuivalta näyttää täälläkin. Myös täällä oli useampi polkupyörä. Ihmettelen vaan miksi se pyörä sinne koskee pitää aina heittää.

Olisiko tämä kuva voittanut postimerkki kilpailun jos olisin osallistunut? (Edelleen katkera kun yksikään ottamistani kuvista ei päätynyt edes finaaliin).

Kesähäät

19.8.2014

Täällä taas piitkästä piitkästä aikaa. Kesä ollu melkosta menoo ja melskettä. Irtisanomiset, vesisateet ja työttömyys. Siinä kesä 2014. Ainiin kävinhän mä kuvaamassa työkaverin häät. Se olikin sitten hyvin valittu päivä kun ei satanu vettä eikä ollu kylmä. Päinvastoin, lämmin, suorastaan kuuma ja todella aurinkoinen päivä. Täydellinen päivä kuvata kesähäät.

Tästä olikin ollu puhetta työkaverin kanssa jo aikasin keväällä. Tuli töiden ohella puheeks Juhan kanssa valokuvaaminen ja sattukin sopivasti että, heillä oli häät tiedossa. Siinä sitten sovittiin että, kuvaan häät ja otan hääkuvat Juhasta ja Marista. Pikkasen oli paineita kun häät on kuitenkin sen verran merkittävä päivä että, se täytyisi sitten onnistua myös kerrasta. 

Tein pienen tausta tutkimuksen kyseisen vihkikirkon pihaan ja kattelin sopivat paikat missä kuvata. En uskaltanu lähtee kuvaan näkemättä ensin minkälainen ympäristö on kyseessä. Halusin välttää "sormi suuhun" tilannetta. Kyseessä on siis kangasalan vanha kivikirkko ja sen kaunis piha/hautausmaa. Pari ideaa pulpahti mieleen heti pihassa käveltyä. Ideat muistiin ja pois vesisateesta. Jäin odottamaan siis kyseistä päivää ja toivoin ettei sataisi vettä. Ei satanu.

5.7.2014 klo 12.50 saavuin paikalle ja meinas jo hätä tulla kun kirkko oli täynnä porukkaa ja luulin että, olen myöhässä. Helpotukseks se olikin joku toinen pari jotka vihittiin samana päivänä. Hetken päästä juhlakalusto saapui paikalle ja kuvaukset pääsi alkuun. Aluksi kuvattiin kirkon pihalla muutamassa eripaikassa ja sen jälkee siirryttiin viralliseen osaan eli kirkkoon vihkitilaisuuteen. Voin kertoo että, kirkossa kuvaaminen on melko haastavaa. Jälkeenpäin vähän harmittaa kun en käyttänyt jalustaa kirkossa. Ehkä yritin ylittää itteni mutta eipä onnistunu. Vihkitilaisuuden jälkeen siirryttiin sitten kadun toiselle puolen jatkoille Kangasalan Pirtille. Tässä sitten muutamat kuvat jotka otin Juhasta ja Marista. Kuvat on käsitelty ja sitä kautta halusin tarjota erilaisia kuvia joista olisi mukava valita se omaa mieltä eniten miellyttävä "Thö hääkuva".

Tässä ollaan ison puun juurella. Jälkeenpäin huomattiin että, morsiuskimppu oli jossai muualla missä piti. Sopii se kuva ilmankin :) Piti ottaa kuvia tälläi varjossa koska toi morsiamme mekko palaa helposti puhki kun aurinko osuu siihen. Valkosesta mekosta onkin haasteellista saada kaikki yksityiskohdat näkyyn kirkkaassa valossa. Tämän huomaa siis hyvin tuosta kohdasta mihin auringonvalo osuu.

Mustavalkonen toimii ja tästä välittyy tunnelma siitä mikä sen kahden ihmisen välillä pitääkin olla 

Sekaan mahtuu myös semmonen perus " pönötys" kuva. Vaikka toisaalta tämäkin on hyvä kuva.

Tässä on kuvan reunoja pehmennetty, valotusta hieman korjattu ja terävöity kasvojen aluetta.

No nyt on kimppukin löytyny. Unohdin mainita kuvauskurssilta opittu asia tuosta kimpun "hengiltä kuristamis" otteesta. Olin ehkä hieman hätänen ja jäi sanomatta että, pitäisi kimpusta hellemmin kiinni. Sehän olisi onnistunut sillain että, pitäisi kimpusta kiinni sormet suorana ja pikkurilli jäisi hieman erilleen nimettömästä. Tälläin jää tuo "kuristus" ote pois ja tunnelma kevenee. Muuten hieno kuva ja vinjetit pistetty reunoille tuomaan lisäpehmeyttä tunnelmaan.

Tässä onkin sitten kirkon vierestä kuva koko perheestä. 3 tyttöä, riittää varmaan vipinää?

Tein tästä seepian ja rajasin vähän ylimäärästä pois reunoista. " Tahdon", jonka jälkeen sormukset sormeen. Onneksi oli tuo aurinkoinen päivä ja isoista ikkunoista tuli valoa sisään hämärään kirkkoon. Mitähän olisi ollut pilvisenä päivänä?

Tässä onkin sitten siirrytty jo jatkoille ja mahat kurnien odoteltu koska ruoka olisi valmista ja päästäisi herkuttelemaan hääparin valitsemia herkkuruokia. Työkaverille kiitos näistä herkuista.

Tässä vielä toinen kuva todisteena siittä mitä hyvää oli tarjolla.

Hääkakkuhan oli sitten mun leipoma....no ei vaiskaa. Kaunis hääkakku oli jos oikein kuulin niin Kakkuateljeen tekemä. Oli todella hyvää ja siittä ei paljoa jäänyt jäljelle. Taitaa varmaa tuo koriste kuvata Juhan ja Marin suhdetta, kenties ;)

Tässä hieman lähenpää tarkempi kuva koristeesta. Teemana hääparilla oli mustavalko ja hieman tuommoista pitsiä. Se korostui kakussa sekä juhlapaikan koristeissa. Myös hääparin lastenmekot olivat samaa tyyliä. Perhekuvassa ylempänä se ilmenee. :)

Tässä hyvä yhteiskuva hääparista hetki sen jälkeen kun Juha polkas jalalla Marin jalkaa kakun leikkauksen hetkellä. (Juha kertoi tämän myöhemmin kun oli ihmetelly mustelmaa Marin jalassa)

Häissä tietenkin tanssitaan. Tässä lämminhenkinen hetki hääparin tanssista. Bändihän sit soitteli hyvää tanssimusiikkia laidasta laitaan. Tämä taitaa olla se hetki kun bileet vasta alkaa ja voi olla astetta rennommin.

Muuten hyvä kuva mutta tuon ukkelin pää osu sitten sopivasta tuohon Juhan päähän ja näyttää että, se kasvais siittä ylös. Onneksi on kuvanmuokkausohjelmat tehty tämmöisiä kuvia varten. Helppo muokata tuo pieni pää pois tuosta kun ympärillä on pelkkää mustaa. Toisaalta tilannekuvat on sit semmosia et niitä ei mitenkää tarkotuksella asetella. Kuvassa on silloin siis se hetki ja se mikä on kuvassa ja miten se on, on siinä silloin just sillain kuin se on. Helposti selitetty ;)

Itse jouduin sitten jättämään juhlat klo 20.00 aikaan kun piti lähteä kotiin päästämään vaimo viettämään kaksinkeskistä aikaa siskonsa kanssa ravintolaan. Loppuillasta olisi varmasti tullut vielä hienoja ja loistavia tilannekuvia kun juhlaporukka alkoi olemaan melko maistissa. 

Tässä tämän kertainen kuvausreissu. Mielestäni onnistuin hyvin sillä tasolla kun koen itseni olevan. Ainahan on parannettavaa ja paljon pitäisi osata ottaa asioita huomioon ja vielä muistaa käyttää kaikkia hienoja pikkujuttuja hyödyksi. Tämä tässä tällä kertaa.

12.06.2014

Eilen tuli sitten käytyä taasen kaupungissa ottamas kuvia. Viimeks sitä uhkailin että, lisään taas muutamat kuvat tänne ja saan täydennyksen tuota postimerkki kilpailua varten. Sain ne kuvat mitkä viime kaupunkireissulta jäi ottamatta ja vähän pientä bonusta. Nyt kävin ottaa kuvat tuolta Tammerkosken voimalaitoksen putouksen vierestä. Tästä samasta paikasta olen ottanut syksyllä hämäräkuvauksella yhen ruudun joka miellytti omaa silmaa mutta silti kuva ei ollut täydellinen. Nyt otin tästä samasta paikasta 5 kuvan valotukset ja tein siittä HDR -kuvan. Se tässä alempana:

Komeet on värit. Kuva on hieman utuinen mutta tekee siihen omanlaisensa tunnelman. Ehkä voisin koittaa ens kerralla jokaisen kuvan tarkentaa johonkin eri kohtaan jos sitä kautta saisi kuvasta tarkan joka kohdasta.

Tästä matka jatkui rakkaudenlukkoja kuvaan ja niitten läheisyyteen itse putousta kuvaan. Niistä ei sen merkittävänpiä kuvia tullu et kannattais julkaista. Tai jos myöhemmin saan aikaseks niitä tarkastella lähemmin ja hieman muokattua niin saatan olla rohkea ja julkaista ne myös täällä. Mutta ne niistä ja matka jatkui Tampellan suuntaan ja sieltä oikeustalon kautta kosken yläpäätä kohti. Matkalla sattui erittäin mielenkiintoinen kohde kuvattavaksi. Päätin ottaa siittä myös 5 kuvan sarjan ja tehdä pari kunnon HDR-kuvaa. Jotenkin nämä HDR-kuvat tempaa mukaansa ja nälkä kasvaa syödessä. Elikkäs tämmönen vanha veturin raato sattui olemaan matkan varrella. Tunsin itse pahikseks kun piti ihan mennä aidan yli että, pääsi ottamaan kuvaan. Kaippa noilla aidoilla yritetään jotenkin pitää ihmiset erillään tietyistä asioista. Olin rohkea ja ylitin metrin korkusen aidan ja pystytin kolmijalan ja kamera tukevasti siihen kiinni...räps, räps ja räps. Kuvat sittä ja tämmöset siittä sitten tuli:

Tämmönen erittäin värikäs kuva. Onhan tuo veturi aikas magee näin "yliväreillä".

Kummatkin on tehty 5 kuvan sarjasta eri valotuksilla. Tästä enää puuttuu että, piipusta tursuis savua ja joku veturikuskin vaattesiin sonnustautunut henkilö roikkuis tuolta ohjaamosta.

Viimenen paikka mitä tuli kuvattua oli kosken alkupäässä tai ylipäässä, sama mulle. Siittä räpsin myös erilaisia kuvia ja lopuksi otin taas 5 kuvan sarjan eri valotuksilla ja kas kummaa, siittä tulikin taas hieno HDR-kuva. Seurana oli myös joku iäkkäämpi mies henkilö joka oli kuvaamassa. Kuka tietää oliko hänkin ottamassa osaa postimerkki  kilpailuun, en kysyny. Pienillä muokkauksilla ja terävöityksillä sain omaa silmää ja mieltä tyydyttävän kuvan. Omasta mielestä kelpaisi vaikka postimerkiksi ;)

Tämä tuo rauhallisuuden tunteen ja kuvaa vanhaa ja uutta Tamperetta. Kuvassa näkyy tuo uusi tornihotelli joka on todellakin uutta ja nykyaikaa. Vanha teollisuusmaisema isoine tehtaineen kuvastaa Tampereen syntyä ja juuria.

Seuraavat päivitykset tänne saattaa olla ne edellämainitut kuvat tai sitten heinäkuussa olevat häät jotka olen luvannut kuvata. Siihen asti sitten sonmoro.

11.6.2014

Nonii tosi pitkästä aikaa taas kirjottelen. Eipä oo ollu hetkeen oikeen mitää aihetta/syytä kirjottaa tänne. Talvikin oli mitä oli eikä ollut tarpeeksi hienoja kelejä et ois edes jotai maisemantynkää voinu kuvata. Nyt kesällä sentään on jotain mielenkiintoista. Heinäkuussa olis yhdet häät mitkä oon luvannu kuvata. Niitä varten tulikin isältäni sopiva päivitys kalustoon. Sain isäni työkameran Nikon D2x ja siihen Sigman 18-50mm f:2.8 objektiivin. Huomattavasti parempi kuin edellinen D80.

Olen jo kerennyt tutustuun tähän isompaan kameraan ja ottanutkin jonkun verran kuvia. Alkaa tämänkin olemaan jonkun verran tuttu käteen että, kuvaaminen on sujuvampaa. Netistä tein vielä hyvän löydön kun haikailin tukevamman jalustan perään. Löysin netistä käytetyn vanhan retrojalustan. Ei mikään ihan maailman paras mut alkuun pääsee ja onpahan tukevampi kuin tuo edellinen 15€:n muovinen jalusta.

Toinen mikä on hieman työn alla on postimerkkikuva kilpailu. Lehdessä oli ilmoitus että, järjestetään kilpailu ja aiheena on Tampere. Lehdessä oli esimerkkikuvia jo postimerkeissä olleista Tampere-aiheisista kuvista. Näsinneula, pispala, tampere yöllä ja siilinkari. Nyt kuvassa saa olla liikettä, elämää sekä rakenuksia. Tästä aasinsiltana ajattelin osallistua ja katsoa kuinka käy. Itsellä oli jo valmiina muutama idea ja paikka mitä voisi kuvata joita ei vielä postimerkkeihin ollut laitettu. Kuvista kuitenkin pitää välittyä Tampere. 

Tässä muutama kuva jotka olen ajatellut lähettää kilpailuun. Tänään kun aurinkokin paistaa taidan illalla lähteä uusinta kuvaus kierrokselle ja käydä kuvaan ne paikat mitkä jäi viimekerralta pois.

Ehkä liian uskonnollinen mutta kuvana miellyttää omaa silmää.

Tässä Tampellan tyhjää tehdasrakennusta. Auringonsäteet tuli kuvaan hienona lisänä.

Tämä kuva saattaa olla yksi varmoista vaihtoehdoista jotka lähetän kilpailuun.

Niinkun tämä ja edelliset kuvat on tehty 5 eri valotuksesta ja muokattu HDR-kuvaksi. 

Mielenkiintoinen kuva Hämeensillasta.

Tämä saattaisi kuvastaa nyky Tamperetta eniten. On tehty jotain uutta ja suurta sekä pysytty vanhassa kuten juna-asema. Siihen väliin mahtuu parannuksena uudet päästöystävälliset linja-autot.

Lisään tähän sitten ne kuvat jotka onnistuu ja miellyttää omaa silmää parhaiten tulevasta tämän päivän kuvaus reissusta.

28.1.2014

Noniin, täällä taas erittäin pitkästä aikaa. Kaikkee sitä onkin tullu taas kuvattua. Juttua siis riittää. Mistähän sitä alottais?? Elikkäis näistä kuvashommista mitä on pyydetty, niin olipahan reissut. Ensiksi kävin kuvaamassa Viljakkalan kirkkoa, Haverin kaivostornin maisemia ja haverin lomakylän rantaa. Tämähän oli just sillon kun lunta alkoi sataan ja sitähän sit todellakin satoi reilusti. Viljakkalaan mennessä lunta satoi ihan hillitysti. Kirkolle päästyä lumisade ei vielä suuresti haitannut mutta myöhemmin oli jo hieman ärsyttävää kuvata. Voi vaan kuvitella kuinka kivaa on kuvata vastatuuleen kun lumikin tulee samaa rataa linssiä vasten. 

Reissusta selvittiin kuitenkin hyvin, mies sekä kamera. Laitan tähän seuraavaksi kuvia Viljakkalan kirkosta ja kerron kuvista sekä kuvaamisesta tarkemmin.

Tässä ensimmäisiä kuvia paikanpäältä. Kuvista ei välity se, että sataa lunta. Tässä kuvassa pidin tärkeenä, että kohde on suorassa. (vinoon rakennetut talot ei näytä fiksuilta.) Oli kiva kuvata kun sai olla yksin. Näissä kuvissa valotus 5sekuntia ja aukko 8. 

Jos ottais vielä pienemmällä aukolla (isommalla f-arvolla) voisi ottaa vielä pitempiä valotuksia. Mutta näin säästää aikaa. Ei kuitenkaan ole aikaa valottaa jokaista kuvaa 15-20sekuntia. Toisaalta tässä olisi toiminut myös tähti-filtteri(en omista) jolla olisi saanut katuvalot tähtimäisiksi. En kuitenkaan halua, että ne olisi kuvassa tärkeinpänä.

Tässä kuvassa saattaa olla hieman kirkko vinossa mutta se erottuu vain jos katsoo tarkasti. Hankaluutta sommitteluun tuli hautausmaan useista puista. Puita oli paljon ja monta vierekkäin. Piti siis vaihtaa useasti paikkaa ja katsoo sopiva väli josta sai kirkon hyvin näkyviin. En tykkää jos keskellä kuvaa tönöttää iso koivu ja kuvattava kohde on sen takana. Herää kysymys kummasta on otettu kuva, puusta vai kirkosta?

Tämän kuvan ottohetkellä meinas valahtaa ruskeet lämpöset punttiin. Luulin olevani yksin. Aikasemmin katsoin, että kirkontornin ovet on auki tai jääny vahingossa auki. Ne olikin tarkotuksella auki. Hetken siinä asettelin kameraa ja sommittelin, kunnes KAJAHTI kirkonkello. Siinä oli sit se hetki kun pelästyin ja säpsähdin oikee huolella. Siinä samalla tajusin et tuolla on joku soittamassa kelloja enkä olekaan yksin. No hetken siinä kuuntelin kellojen soittoo ja poistuin seuraavaan kuvaus kohteeseen, rantaan. Tästä kuvasta tuli loppujenlopuksi mustavalko-HDR.

Työkaverini ajoohjeita noudattamalla löysin tieni tälle rannalle. Täällä oli todella vaikeeta tarkennuksen kanssa. Ei ole valoo tarpeeksi ja ainoo selvä kohde on tuo lomakylän Casino. Saa tästä ny ainakin käsityksen, että on rannalla. Tässä kohtaa lunta myös satoi jo hieman enemmän. Valotusaika tässä on 13sekuntia ja aukkona 3.8. 

Tässä kuvassa olisi ehkä saanut olla sommittelu hieman eri. Horisontti olisi saanut olla hieman ylempänä ja etualalla oleva vene olisi tullut hieman paremmin esille. Näin jälkeenpäin oppii myös asioita. Enskerralla sitten tämä osataan. Tuo vene kuitenkin jo kertoo, että ollaan veden äärellä. Muokkasin tämän mustavalkoiseksi jotta tästä välittyisi rauhanomainen tunnelma. Näistä maisemista sitten siirryttiin sinne kaivoksen läheisyyteen. Sitten satoikin jo reilusti lunta ja homma vähä vaikeentui.

Tähän kuvauspaikkaan pitikin sitten jo vähä möyriä. Tämä kaivoksen alue on aidattu ja tavallaan kiellettyä aluetta sinne kuulumattomilta.(just joo, kuva kertoo ettei se aita mua estäny). Tämä kuva on otettu aidan yli. Aita siis joka estää pääsyn tuohon jäälle. Vaalea alue kuvan alareunassa on jäätä ja sen alla paljon vettä. Siinä on siis se kaivos, ainakin ollu joskus. Nyt siinä on käy sukeltajat harjottelemassa. Halusin siis sen aidan pois kuvasta ja pistin kameran jalustalla korkeimmalle mitä se antaa nostaa. Siittä sitten muutama kuva ja aidan alta pois. Olisi tehnyt mieli lähtee kiertää tuota reunaa mutta sen verra tuntu yksinäiseltä etten viittiny lähtee leikkii hengellä. Aidassa oli kyltti (SORTUMIS VAARA!) Ei kiitos, en mene pitemmälle.

Tänne torninjuureen löysin hyvän reitin aidassa olevasta aukosta. Oli sen verran iso aukko, että siittä huomasi sen tekemällä tehdyksi. Kiitos siittä siis. Ei muutakun kamera kainaloon ja ylös rinnettä taskulamppu kädessä. Ylös päästyä olikin sit taas ongelma. Valo. Sitä kun ei ole ja lunta tulee melkosesti. Koitin toisesta kulmasta ottaa kuvaa tästä tornista mut se ei onnistunu ollenkaan kun kamera ei saanu tarkennusta ja en viittiny sitten leikkii enää pitkää aikaa ton tarkennuksen kanssa. Vaihdoin paikkaa ja päädyin tähän tornin lähelle. Tästä kuvaaminen onnistui. Otin muutaman valotuksen ja sit lähdin takasin autolle. Valotusaika 20 sekuntia ja aukkona 3.5. Kuvaa on muokattu ja vaihdettu tyyliksi seepia. 

Nämä kuvat plus muutama muu päätyivät työkaverini seinälle kehyksiin. Kiitos siittä Niinalle, että sain tehdä tämän. Oli erittäin opettavainen ja mielenkiintoinen reissu. Kesällä teen tämän saman sitten uudestaan.

28.1.2014

Toisena kuvauskeikkana olikin sitten Tarun ja Anteron häät. Pari vihittiin maistraatissa 14.1.2014 ja itse juhlat oli 18.1.2014 Näistä kahdesta päivästä alla muutama kuva.

Oli ilo ja suuri kunnia päästä kuvaamaan Tarun ja Anteron hääseremoniat. Nämä kuvat lupasin parille häälahjana. Olin hieman yllättynyt kun Taru pyysi minua kuvaamaan heidän häitä. Tottakai suostuin heti. Pakkohan se oli. Ei tämmösiä tilaisuuksia usein tule. Pelkästään jo oppimisen innolla lähin valmistautuun tulevaan. Netistä vähä googlettamalla hääkuvia ja jotai juttuja lueskelemalla. Sit löysin puhelimeen sovelluksen jossa oli todella monta erilaista hääkuva poseerausta. Harmittavasti ulkona kuvattaessa oli todella kylmä keli joka rajotti sitten sen kaiken luovan puolen. Olisihan se ollut todella hauskaa pistää pari heitteleen lunta toistensa päälle tai tekeen lumienkeleitä hankeen. Kylmyys ja vähäinen pukeutuminen määräsi tahdin. Itse tarkenin loistavasti toppahousuissa ja -takissa. 

Keli oli mitä parhain. kirkas taivas ja paljon auringonvaloo. Otollinen kuvauskeli. Alotimme maistraatissa kuvaamisen. Vihkiminen oli nopea tilaisuus(max.1,5min). Siinä ei kovin montaa kuvaa kerennyt ottamaan mutta sen tärkeimmäm ainakin. Sormuksen sormeen laittaminen. Tässä tilassa otettiin myös muutama muukin kuva ja sitten suunnattiin ratinan rantaan ulkokuvauksiin.

TAHDON on sanottu ja sormukset sen myötä liiton merkiksi. Tyyli vaihdettu seepiaksi ja hieman rajausta ja terävöintiä. Tämä huone ei ollut kauheen kuvauksellinen. Mutta mitä voi odottaa kun ei olla kirkossa.

Nyt ollaan ratinan rannassa ja Takon tehdas taustalla. Tämä paikka oli parin oma ehdotus. Tämä kuva ei ole vielä valmiiksi muokattu mutta tässä tämä on tämän hetkisessä muodossa. Kuvat siis odottavat vielä sitä "viimeistä silausta". 

Kuvia on muokattu ja tehty useampia erilaisia, joista on sit hyvä valita mieleisensä myöhemmin. Tässä rannassa otettiin muutamat kuvat eri kuvakulmista ja sitten itse ehdotin, että mentäisiin hatanpäälle Arboretumiin ottaan loput kuvat. Pari suostui ja sinne sitten lähdettiin.

Olin ollut itse kuvauskurssilaisten kanssa syksyllä samassa paikassa kuvaamassa ja tästä se idea sitten syntyi. Komeet oli maisemat. Auringon valo tuo kuvaan lämmön tuntua. Toisaalta se myös tuo sen kylmyyden vaikutuksen. Onneksi sentään saatiin näin komeet puitteet kuvaukselle. Koska pari viikkoa tästä hetkestä taaksepäin ei ollut pakkasta eikä myöskään lunta. Eipä olisi kauheen uskottava kuva talvihäistä jos ulkona satais vettä ja olisi kuraa joka puolella. Kukaan ei uskois, että kuva olisi otettu tammikuussa. Kuvauksessa käytin salamalaitetta apuna. Ilman salamaa vastavaloon Tarusta ja Anterosta näkyis pelkkä musta siluetti.

Tämän kuvan ajattelin olevan se "hääkuva". Pari ja morsiammen vanhemmat olivat myös samaa mieltä asiasta. Tästä olisi tarkotus tehdä pari eri versioo. Tässä kuvassa on tehosteina mustavalko, vinjetti ja reunojen pehmennys. Itse pidän tästä kuvasta todella paljon.

Hyvät on mittasuhteet puolisoilla. Kun edellisiä kuvia vertaa niin onhan noi ny samanmittaset. Ei tässä kuvassa. Toisaalta toisesta kuvakulmasta tämä olis toiminu. Jotenkin tässä on vähä huumoria. Kummallakin on varmasti jotain mielessä, kumpikin miettii jotai tosi tärkeetä, jääköön se arvailujen varaan.

Tästä tuli omasta mielestä onnistunut kuva. Katseet kohtaa, turvallisuuden tunne, lämpö ja etenkin RAKKAUS. Tätä kuvaa on vähä paranneltu jälkeenpäin. Nyt kun mietin kuvaa. Tämän olisi voinut ottaa myös tasasella maalla.

Seuraavat kuvat on juhlapaikalta Kuljun työväentalolta. Nyt osui parille hyvät ilmeet, Tykkään muokata kuvat mustavalkoisiksi koska niissä on jotain mikä miellyttää. Ehkä se värimaailma katoaa ja kaikki on tasaista tummaa ja vaaleaa. Ei liikaa värien kontrastia. Tässä on muokkauksessa käytetty vinjettiä ja kuvan terävöintiä. Sekin tässä miellyttää kun kummatkin ei katso samaan aikaan kameraan. Tämän voi helposti päätellä ettei ole poseeraus vaan ihan tilannekuva. 

Ei ollu tällä kertaa häävalssia, olikin häätanssi. Tässä kuvassa on kuvaus apuna käytetty salamalaitetta. Eipä olisi tullut kuvista mitään ilman sitä. Onneks olin sen verran itseoppinut ja otin salaman mukaan. Näissä lähikuvissa oli helppo ampua salamalla suoraan ylös kattoon josta valo heijastuu tasaisesti laajalti kuvattaviin ja vältytään turhilta varjoilta.

Kuva on rajattu alkuperäisestä näinkin paljon ja tarkoituksella. Idea on, että on pari, tämä hetki, läheisyys ja rakkaus. 

Tässä onkin vaan pieni osa siitä mitä tuli kuvattua. Nämä halusin jakaa muiden kanssa. Itse olen tyytyväinen suoritukseen ja opettavainen kokemus oli. Jos sitten kesällä kuvais yhdet toiset häät ja jos sillon olis jo parempi objektiivi. Mielenkiinnolla odotan mitä sanottavaa kuvauskurssin opettajalla on näistä kuvista. Kaikki positiivinen ja negatiivinen palaute on tervetullutta.

Sitten onkin seuraavaksi tiedossa kuvausreissu Hämeen linnaa kuvaan hämärässä. Toivottavasti tulee onnistunut reissu ja etenkin onnistuneita kuvia. Näätte sitten täällä niitä myöhemmin. Palataan siis sillon astiolle.